Jotain radikaalia

Hups, eipä ole  tullut tänne edes kerrottua, että olen ottanut Dansulle kaverin. Toinen koira ollut jo pitkään mietinnässä ja vihdoin on tullut aika toteuttaa se. Valmistuin keväällä eläintenhoitajaksi ja mikäs sen parempi valmistujaislahja itselle kuin pieni koiranpentu jonka nimesin Demiksi.

Demi kotiutui meille minun valmistujaisviikonloppuna ja hieman jännitti miten Dana siihen suhtautuu. Dana täyttää syksyllä neljä vuotta ja on aina ollut ainut koira talossa. Ystäväni Katjan kanssa haettiin Demi Pyhtäältä, kennel Shetwoodista. Kasvattaja on Kati Toikka ja hän on ihana ihminen, iso kiitos Katille mitä mahtavimmasta pennusta ! Pentua etsin monen monta kuukautta ja monta ihanaa kasvattajaa löysinkin ja moni heistä oli minulle pentua tarjoamassa, mutta Demi sulatti sydämeni heti! Tämän etsimis prosessin myötä tutustuin moneen eri kasvattajaan, mutta Katin kanssa juttu lähti heti luistamaan ja ymmärrettiin toisiamme tosi hyvin. Samanlainen huumorintaju ja molemmat tykkäävät puhua paljon, joten mikäs sen parempi ;)

Vantaa-Pyhtää väliä (1,5h) tuli ajettua moneen kertaan. Jännittävin matka oli tietenkin se ensimmäinen. Mentiin Katjan kanssa tapaamaan kasvattajaa ja tutustumaan pentujen emoon Lissuun ja tietenkin hänen suloisiin pentuihinsa. Pennut olivat uneliaalla päällä joten istuttiin kahvipöydän ääressä suurin osa ajasta ja meillä oli aina hyvät keskustelut ja mahtavat tarjoilut oli Katilla, kiitos niistä :D Kun oltiin ajamassa takaisin kotiin päin niin siitä se piina sitten alkoikin, nimittäin päätöksen odottaminen. Saanko vai enkö saa pentua Katilta, muutaman päivän päästä Kati sitten soitti kun oli tavannut kaikki pennunostaja ehdokkaat. Olin silloin uimalalla ja Katja oli juuri kouluttamassa joten menin ulos puhumaan. Kati sitten kysyikin, että olisinko vielä kiinnostunut pennusta ja minähän menin sanattomaksi. Tietenkin osasin vastata että olen erittäin kiinnostunut ja sitten ne onnen kyyneleet tulivatkin. Siinä sitten juteltiin kaikenlaista ja lopetettuamme puhelun Katja oli yhä kouluttamassa, joten piti vielä jaksaa odottaa uutisten kertomista. Kun Katja oli lopettanut tuntinsa niin itkuhan siinä tuli ennenkuin ehdin edes sanoa mitään. Olimme molemmat iloisia ja Danakin haukkui onnesta... tai sitten ei ? :D

Pentueessa oli kaksi merle tyttöä, yksi merle uros ja trikki uros ja narttu. En tiennyt kumman merleistä saisin. Molemmat olivat ihania, mutta enemmän olin ihastunut juuri tähän mikä minulla nyt on Demiin. Muutamia päiviä ennen luovutusta sain tietää kumman saisin. Oli vaikeaa odottaa, mutta se oli sen arvoista! Demi sai kennelnimekseen Shetwood Elli Haloo.

Katjan kanssa haettiin pentu kotiin ja kasvattajalta oli vaikeaa lähteä, kaikilla itku silmässä. Olin ensimmäinen joka pennun haki joten Demiä oli vaikea saada pois sisarusten luota. Demi oli joskus vähän etäinen minua kohtaan ja ajattelin ettei se pidä minusta välillä saattoi "murahtaa" kun otin sen syliin. Autossa kuitenkin vähän pelotti ja meistä tulikin sitten ylimpiä ystäviä. Kotiin kun päästiin niin mahassa väänsi kyllä kovasti. Monet kysymykset vilisi mielessäni: Entä jos Dana ei hyväksy sitä ? Entä jos Demi ei viihdykkään meillä ? Entä jos Dana masentuu kun tulee toinen koira? sun muuta. Mutta Dana ei aluksi edes huomannut pientä kääröä sylissäni ja kun laskin Demin maahan niin Dana vain nuuhkaisi sitä. Eli kaikki hyvin, mutta ei ollut siitä mitenkään erityisen kiinnostunut. Demi alkoi heti leikkimään ja oli kuin kotonaan. Muutamalle ihmiselle olin kertonut, että minulle tulee toinen koira. Kaikkein vaikeinta tämä oli pitää salassa pikkuveljeltäni Jamilta. Hän ja äitini tuli meille käymään ja kämppä oli täynnä sanomalehtiä ja Jami kysyikin, että miksi täällä on näin paljon sanomalehtiä lattialla. Samaan aikaan Katja piti Demistä kiinni ettei Jami heti näkisi sitä. Vastasin vain, että Danalla on ripuli, siksi ei ole mattoja. Se meni täydestä ja Jami tuli peremmälle ja Katja päästi Demin vapaaksi ja Jami meni aivan sanattomaksi. Jami tietenkin tykästyi Demiin heti ja Demi tykästyi myös äitiin ja Jamiin.

Demin ja Danan yhteiselo on nyt jo hyvällä mallilla, nykyään leikitään yhdessä ja annetaan pusuja. Aluksi oli tietenkin vaikeampaa ja ei leikitty yhdessä vaan vähän vilautettiin hampaita pennulle ja pentu oli ihan ällö otus. Mutta olen erittäin onnellinen, että päätin ottaa toisen koiran se oli yksi elämäni parhaimpia päätöksiä. Danan seuraksi sen enimmäkseen halusin ja tietenkin myös omaksi ilokseni. Kaksin on aina hauskempaa ;)

Tässä Demistä tehty video :)